perjantai 9. syyskuuta 2016

Demarit haluavat kaunistaa Venäjä-kuvaa



Eilen julkaistiin Hesarissa Antti Rinteen nimissä kirjoitettu kolumni, jossa hän kovin sanoin kuvasi Ulkopoliittisen instituutin tekemään Venäjä-raporttia perusteettomaksi pelotteluksi. Rinteen ohella muun muassa Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki (vas) on murskannut tutkijakollegojensa ammattitaidon poikkeuksellisella rajuudella. Bloggasin jo aiemmin yleisellä tasolla raporttia kohtaan esitetyn kritiikin ensiaallon teemoista.

Vaikka raportti ei ole puhdaspiirteinen tieteellinen tutkimus, ovat raportin tekijät ovat aivan kärkipään Venäjä-tutkijoita, jotka määrittelivät käyttäneensä mahdollisimman tieteellistä tapaa käsitellä tietoa:

”Tässä yhteydessä on korostettava, että kyseessä on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan puitteissa tehty selvitystyö, ei akateeminen tutkimus. Raportissa on kuitenkin pyritty pitämään kiinni tiedon läpinäkyvyydestä selkeällä tutkimukselle tyypillisellä viittaustekniikalla sekä lähdekriittistä lähestymistapaa käyttämällä.” 

Jos tästä aiheesta, Venäjän toimintatavoista ja tavoitteista, olisi tehty puhtaasti tieteellinen tutkimus, julkaistaisiin se vertaisarvioituna tämän vuosikymmenen loppupuolella. Tai seuraavan alkupuolella. Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla on nimenomaan tavoittena tuottaa nopeaa, mutta luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi. Toteutukseen pääsy edellyttää raskaan sarjan asiantuntijoita ja tiukan hakuprosessin läpäisseiden suunnitelmien mukaisesti kerättyä ja käsiteltyä tietoa.

Ulkopoliittisen insituutin johtaja Teija Tiilikainen reagoi nopeasti ja rohkeasti tilanteeseen, muistuttaen kriitikoita, että "Venäjää on tutkittava tieteen normaalein pelisäännöin ja tietoa on voitava esitellä avoimesti." Demarimeppi Liisa Jaakonsaari myös esitti vakavan vastalauseensa Twitterissä: ”UPI perustettiin vapaaksi ajatushautomoksi, think tank -idean mukaisesti. Järkyttävää, jos poliitikot alkavat sitä jahtaamaan.”  Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen Henrik Vuornos kirjoitti järjestönsä blogissa "ulkopoliittisen keskustelun siirtyneen nyt totuuden jälkeiseen aikaan." Tätä näkemystä voi hyvin perustella muun muassa keskustan konkarikansanedustajan Sirkka-Liisa Anttilan lausunnoilla asiasta.

Rinne muuten toivoi erityisesti, että raportissa olisi haastateltu muiden asiantuntijoiden ohella myös Aleksanteri-instituutin tutkijoita ja piti tätä vakavana heikkoutena. Aleksanteri-instituutin tutkijoiden näkemykset tilanteesta tulevat kuitenkin esiin lähiaikoina, sillä sieltä on tulossa kaksikin selvitystä liittyen Venäjään. Toinen on Venäjän hybridisodasta ja Suomen varautumisesta siihen ja toinen Venäjän kansallisen turvallisuuden kehitystrendeistä ja Suomen valinnoista.  Saa nähdä miten Rinne ja SDP näihin selvityksiin suhtautuvat, sillä oma valistunut arvaukseni on, ettei sieltä yhtään sen kauniimpaa kuvaa tule Putinin Venäjästä.

Patomäen ja Rinteen reaktioissa on erityisen ikävää se, että he eivät niinkään kritisoineet perustellen virheellisiksi katsomiaan asioita, vaan käytännössä hyökkäsivät tietoa tuottaneen organisaation ja siellä työtään tehneiden tutkijoiden kimppuun. Tutkijan työnä on pyrkiä nimenomaan olennaiseen totuuteen ja siksi väitteet pelottelusta, politiikan tekemisestä ja tarkoitushakuisuudesta asettavat kyseenalaiseksi sekä tutkijan moraalin että ammattitaidon. Hyvin perusteltu ja lähteistetty selvitys kun kuitenkin antaa mahdollisuuden myös tehdä kriittistä arviota itse sisällöstä. Kun selvitystä kohtaan esitetty kritiikki on näin heikkotasoista, altistaa se esittäjänsä myös kritiikille. Helsingin Sanomat vetikin tänään vastapalloon, nostaen esiin pääkirjoituksessaan  sekä Eero Heinäluoman että Antti Rinteen. Siinä on roastauksen makua, kun valtakunnan ykköslehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan ”Kritiikissä on hyödynnetty ironiaa, liioittelua ja pitkälle kehittynyttä kykyä ymmärtää Venäjän näkökulmaa.

Ironia, joka tuossa mainitaan, viittaa Eero Heinäluoman Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuun kolumniin. Siinä hän kaikesta päätellen nosti esiin omasta mielestään virheellisiä näkemyksiä selvityksestä. Kun kyseessä on raskaan sarjan, hyvin informoitu poliitikko, on ironia näin tärkeässä asiassa ala-arvoinen valinta. Tyylilajin valinnallaan Heinäluoma myös livisti velvollisuudestaan perustella näkemyksiään. Hän asetti asiantuntijan työtään valtiovallan tilauksesta ja sen hyväksi tehneet tutkijat naurettavaan valoon, ilman mahdollisuutta puolustautua. Se mikä voi sopia hammastelevalle toimittajalle, ei tosiaankaan sovi raskaan sarjan poliitikolle.

Tämä keskustelu on hyvä esimerkki siitä, että Suomessa ei keskustella ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta. Presidentti Niinistön aktiivinen vakauspolitiikka nauttii laajaa hyväksyntää. Välillä tosin vaikuttaa siltä, että se ymmärretään tarkoitushakuisen eri tavoin eri puolueissa. Keskustelu sen sijaan käy kuumana siitä, mikä on tilannekuvamme ja mikä on sen tärkeimmän palikan eli Putinin Venäjän olemus. Kamppailu on ymmärrettävää, sillä vallitsevaksi päätyvä käsitys tulee ohjaamaan merkittävästi Suomen lähivuosien valintoja. SDP näyttää nyt oman ulkopoliittisen linjansa pienessä porukassa vetäneen ja sitä näillä ulostuloilla toteuttavan. Kun keskustalla kannat ovat olleet hyvin samoilla linjoilla, ei kovin kaukana ole ajatus punamullan hauduttamisesta viimeistään ensi vaalikaudelle. Toki tässä voidaan myös pohjustaa presidentinvaaleja.


15 kommenttia:

  1. Kaikilla ei ole harhakäsityksiä, eikä pakkomielteitä maailmasta,eikä varsinkaan meille erittäin tärkeästä naapurista ja kumppanista, kaikki väittämäsi venäjän mielistelijät kuuluvat ulkopolitiikan realistiseen koulukuntaan.

    On oikeastaan harhaista puhua mistään yhtenäisestä läntisestä arvoyhteisöstö, ei edes yhdysvalloissa ole mitään monoliittista suhtautumista muuhun maailmaan, siellä nyt on uuskonservatiivinen klikki vaarassa menetää valtansa ja upi n vallannut nyky kopla on juuri tuon transatlattistisen arvojen aivopesemien asiantuntijoiden kaapaamana.
    Ulkopolittisen instituutin pitäisi olla eduskunnan alaisuudessa toimiva tutkimuslaitos,sen henkilöstön tulisi tutkimuksisaan olla kansallisen edun ensisijaisuus pääperiaateenaan, eikä minkään atlantin takaisen ryhmittymän sanansaattaja.

    Onneksi tuon poppoon vaikutusvallan päivät alkavat tälläkertaa olla luetut, yhdysvalloissa puhaltavat terveet taloudellisen yhteistyön tuulet,siksi myös meidän uuskonservatiivi etäipesäke suotaa tuotoksiaan henkensä hädästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "venäjän mielistelijät kuuluvat ulkopolitiikan realistiseen koulukuntaan."

      Pikemminkin fatalistis-naivistiseen tai fatalistis-opportunistiseen koulukuntaan.

      "On oikeastaan harhaista puhua mistään yhtenäisestä läntisestä arvoyhteisöstö, ei edes yhdysvalloissa ole mitään monoliittista suhtautumista muuhun maailmaan"

      Ei ole lainkaan harhaista. Pluralismi on läntisen maailman keskeinen arvo. Sinulle arvoyhteisö näköjään tarkoittaa tiukkaa yhdenmukaisuutta.

      "upi n vallannut nyky kopla on juuri tuon transatlattistisen arvojen aivopesemien asiantuntijoiden kaapaamana."

      Juurihan väitit, ettei mitään länsimaisia arvoja ole edes olemassa. Koeta jo ihmeessä päättää onko niitä vaiko ei.

      "Ulkopolittisen instituutin pitäisi olla eduskunnan alaisuudessa toimiva tutkimuslaitos,sen henkilöstön tulisi tutkimuksisaan olla kansallisen edun ensisijaisuus pääperiaateenaan"

      Tieteellistä tutkimusta tekevän laitoksen työssä pääperiaate on tieteen tekeminen, ei poliittisten kantojen pönkittäminen tai kiistäminen.

      "siksi myös meidän uuskonservatiivi etäipesäke suotaa tuotoksiaan henkensä hädästä."

      Kirjoitusvirheiden määrästä päätellen sinä ole se, jolla on hätä ja kiire päästä vaahtoamaan tämänkin blogin kommentteihin.

      Poista
  2. Heinäluoman, Rinteen, Tuomiojan, S-L Anttilan ja muiden tapa kritisoida UPI:n raporttia kertoo ennenkaikkea siitä, että asiallisia argumentteja Venäjän puolusteluun alkaa olla kovin vähän jäljellä.

    Tämän porukkahan on koko ajan käynyt viivytystaistelua:

    Ensin Ukrainan kriisi ei muka muuttanut Suomen turpo-ympäristöä. Sitten kun ympäristön muutosta ei enää voinut uskottavasti kiistää, väitettiin ettei muutoksella ole vaikutusta Suomeen. Sitten kun muutoksen vaikutusta ei voinut kiistää, väitettiin ettei se kuitenkaan vaikuta Suomen linjaan. Samaan aikaan torpattiin kiivaasti keskustelu tilanteen puolustuspoliittisista ja sotilaallisista ulottuvuuksista. Siinä keskustelussa olisi nimittäin ollut vaikea hyökätä asiantuntijoiden, esim. kenraalikunnan, näkemyksiä vastaan uskottavasti.

    Nyt kun Venäjän info- ja muuta vaikuttamista on lähes mahdoton kiistaa asiaperustein, turvaudutaan whataboutismiin (kuten Tuomioja Docventuresin keskustelussa), vaietaan asia kuoliaaksi tai yritetään viedä vastapuolen uskottavuus.

    Virallisen linjan kannattajien ja Venäjän ymmärtäjien käyttämät keinot ovat täsmälleen samoja, joita käytettiin Suomettumisen aikana.
    Riku Keski-Rauskan blogi "Vuosi 1969 - nyt" on osuva kuvaus Suomesta vuonna 2016. Ne ovat myös samoja, joita Venäjä hyödyntää propagandassaan ja disinformaatiossaan. YYA-dinosaurusten imemät KGB:n opit ovat langenneet hedelmälliseen maaperään.

    http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222517-vuosi-1969-nyt


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut viimeisen kappaleen sekavuudesta. Siinä piti lukea:

      Virallisen linjan kannattajien ja Venäjän ymmärtäjien käyttämät keinot ovat täsmälleen samoja, joita käytettiin Suomettumisen aikana. Ne ovat myös samoja, joita Venäjä hyödyntää propagandassaan ja disinformaatiossaan. YYA-dinosaurusten imemät KGB:n opit ovat langenneet hedelmälliseen maaperään.

      Riku Keski-Rauskan blogi "Vuosi 1969 - nyt" on osuva kuvaus Suomesta vuonna 2016.
      http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222517-vuosi-1969-nyt

      Poista
  3. Pelkkä pyrkimys läpinäkyviin lähdeviittauksiin ei tarkoita, että niin olisi todella tehty. Läntisen keskuspankkikartellin unipolaarista hegemoniaa pönkittävää "selvitystyötä" kaikkialla.

    VastaaPoista
  4. Kun käy läpi vasemmiston netti keskustelua, niin mielestäni sen todella vahva natovastaisuus nojaa "Venäjää ei saa loukata " argumenttia enemmän tälläiseen "nato on USAn käsikassara, jonka varjolla se tappaa vauvoja kehitysmaissa" argumentointiin. Natoselvityksessä tätä asiaa muistaakseni sivuttiin, mutta mielestäni olisi kiireellistä tilausta myös läntisen puolustusyhteistyön tavoitteiden ja toiminnan avaamiselle. Eli tilannekuvaa pitää vahvistaa myös siltä osin. RJ1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pres. Niinistöllä taitaa hänelläkin olla jotakin hampaankolossa USA:n suhteen. Eurooppalainen liittouma kelpaisi, mutta ei sellainen jossa USA on mukana.

      No, en tiedä olenko oikeassa, mutta tällainen vaikutelma minulle on syntynyt.

      Vaikuttaa myös siltä, että ylin poliittinen johto ja muut viralliset valvojat torppaavat nato-puheet, koska aihe on virallisen totuuden ja Venäjästä vaikenemisen kannalta vaarallinen.

      Natosta puhuminen tarkoittaa puhetta mm.
      - Euroopan ja Itämeren strategisesta tilanteesta ja sen kehittymisestä
      - Suomen huoltovarmuudesta ja siihen liittyvistä uhkista joihin Suomi ei kykene vastaamaan (esim. huoltoreittien katkaiseminen eteläisellä Itämerellä)
      - Suomen alueen sotilaallisesta turvallisuudesta ja siihen liittyvistä uhkakuvista
      - Baltian turvallisuudesta ja Suomen osuudesta sen varmistamisessa.

      Kaikki em. ovat asioita, joista keskustellessa on pakko ainakin tilapäisesti pohtia Suomen etua siitä näkökulmasta, että Venäjä voi olla oikeasti Sotilaallinen uhka.

      Keskustelu konkreettisesta Venäjän uhkasta sopii kovin huonosti Suomen viralliseen oppiin. Viralliset liturgithan hokevat hokemasta päästyään, että rakentava yhteistyö Venäjän kanssa on ainoa mahdollisuus. Koska se on ainoa mahdollisuus, ei ole syytä puhua muista mahdollisuuksista - esim. Venäjään liittyvistä uhkakuvista tai Natosta.

      Lisäksi, puheet ovat politiikassa tekoja. Uhkakuvapuheet ovat siten ilmeisesti uhkaavia tekoja.

      Poista
    2. Ehkä poliitikkojen epäröinti johtuu siitä, että Suomettumisen perintönä kansan kyky vastaanottaa viestiä on niin huono. Ensin maaperää muokataan vapauttamalla keskustelua ja tuottamalla infoa (raportit), ja vasta kun vanhoja luutuneita asenteita on saatu riittävästi muutettua ja maaperää muokatuua hedelmällisemmäksi, on poliittisten tekojen vuoro. RJ1

      Poista
    3. Ehkä... toivottavasti.

      Asiaa eivät kuitenkaan auta liturgisen oikeaoppisuuden valvojat ja metakeskustelugeneraattorit joita SDP:ssa ja Keskustassa näyttää riittävän.

      Pahoin pelkään, että tämän YYA-puolueen taktiikka saattaa toimia koska muut (poliitikot) ovat enimäkseen hiljaa. Esim. UPI -raporttiin liittyvän hälyn ja alatyylisen kommentoinnin seurauksena kansalaismielipide voi hyvinkin kääntyä muutaman piirun suuntaan, jossa "natottajien" salaliittoa pidetään ainakin yhtenä mahdollisena totuutena.

      YYA-puolueen toiminta on minusta monin verroin vaarallisempaa kuin Venäjän propaganda. YYA-puolueen raskaan sarjan poliitikoilla kun on uskottavuutta vaikka muille jakaa.



      Poista
    4. Niinpä. Sillä puolella toivo on lähinnä, että faktat alkavat painaa. RJ1

      Poista
  5. Juuri julkaistun väitöskiirjan mukaan saksalaisten mielenkiinto, maatamme kohtaan aiheutui petsamon nikkelistä, siis puhtaista itsekkäistä syistä.

    Ruotsin nato selvitykseen sivutuotteena tuli viimeisimmillekin selväksi,ettei maa missään tapauksessa tahdo sitoutua suomen puolustukseen, ei sillä ole mitään intressiä,on riittävästi tehtävää oman alueensa puolustuksessa.

    Mikä olisi se pohjimmainen intressi yhdysvalloilla, meillä ei ole mitään strategisia hyödykkeitä, joita he tarvitsisivat.

    Natoon emme tule pääsemään, koska sieltää aina löytyy jokin taho mikä on valmis torpaamaan hankkeen.
    Eli olisi keskityttävä täysin omaehtoiseen turvallisuuteen, esimerkiksi,hajauttamalla yhteiskuntarakenteet, kansalaisten varautuminen vaikeutuviin olosuhteisiin,olisi myös aloitettava, jos te täällä oikein tahdotte julmistella venäjän suuntaan,tehdä meistä siihen tahtomattomistakin naapurimaan vihollisuuksien kohteita.
    Itse kuitenkin realiteetit tunnustaen pyrkisin pikemminkin rauhanomaiseen yhteistyöhön ja kaupankäyntiin, aivan jokasuuntaan,siitä huolimatta tuo keskittyvän yhteiskunnan rakenteen, muuttaminen hajautetumpaan suuntaan on erittäin tärkeää muistakin syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petsamon nikkeli esitetään syynä yhdessä kirja, ei väitöskirjassa. Eikä kirjakaan ole vielä ilmestynyt. Ajatuskulkua tosin on kritisoitu jo historioitsijoiden toimesta:
      http://www.hs.fi/kulttuuri/a1472529536319

      Poista
  6. On tuosta nikkeliasiasta väitöskirjakin. Esko Vuorisjärvi ja vuosi on 1989. Mielenkiintoinen väikkäri. Siitä käy aivan selkeästi ilmi, että valtioiden kiinnostus nikkeliin ylipäätään oli nihkeää -30-luvulla. Saksa kiinnostui Petsamosta tosissaan vasta -40 (eli talvisodan jälkeen) kun alkoi käydä selväksi, että sota Euroopassa jatkuisi ja laajenisi ja nikkeliä tarvittaisiin paljon. Suomi peluutti taitavasti N-liittoa ja Saksaa nikkeliasiassa vastakkain tarkoituksenaan saada Saksalta materiaalista ja muuta tukea Venäjän taas kerran uhkaillessa Suomea. Muistetaan vielä sekin, että juuri samoihin aikoihin Molotov kävi Berliinissä pyytämässä Hitleriltä vapaita käsiä "ratkaista Suomen kysymys lopullisesti", eli kerta kaikkiaan tuhota Suomi ja suomalaiset. Sitä voi mielessään jokainen pohtia, että mitä sitten olisi tapahtunut jos Hitler olisikin sanonut "Jawohl, Herr Molotow".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typo: Venäjän = Neuvostoliiton. Toisaalta nykyinen Venäjä alkaa muistuttaa yhä enemmän ja enemmän Neuvostoliittoa että ei se varmaan iso virhe ole.

      Poista
    2. Katselkaa tarkemmin venäjän nykyjohdon puheita ja tekemisiä, on varsin kaukana Neuvostoliiton haikailusta, siellä haikailaan keisarillisen venäjään perään.

      Pää virtauksena on syyttää länttä värivallankumousten suosimisesta ja kannataa muistaa ensimmäinen värivallankumous oli boshevikkien valtaannousu.

      Tietenkin avoimessa yhteiskunnassa on monenlaista Zirinovskya jamuita hörhöjä, kuten muuten meilläkin, näitä nato hörhöjä, maginaalissa.

      Poista