keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Fennovoiman ihmepelastumisen paluu


Fennovoiman omistajat.
Kuva: Fennovoima

Eilen julkistettiin vihdoin Fennovoiman rakentamislupahakemus. Puuttuvan kotimaisen (EU/ETA) omistuksen yhtiö oli löytänyt Kroatiasta. Kun nimi tuli julki, pölähti internetin parviäly liikkeelle omine tapoineen. Toisaalta hyvin nopeasti singahteli hyvää ja huonoa huumoria, toisaalta sitten maailmalta kerättiin tiedonmurusia. Ne tiedonmuruset, joista kerättiin myös toimituksissa,  herättivät epäuskoa ja suorastaan raivoa sosiaalisessa mediassa. Vaikka somekupla onkin omanlaisensa todellisuus, on näillä reaktioilla kantavuutta myös laajemmin.

Fennovoima on tähänkin asti lähinnä kitkutellut eteenpäin. Sen puolustajatkaan eivät ole siitä Rosatomin mukaan tulon jälkeen olleet ainakaan näkyvästi innoissaan. Hanketta on ajettu eteenpäin melkeinpä häpeillen. Fortumin mukaantulo kirkasti kuitenkin silmiä, sillä sen mukana tulisi osaamista, pääomaa ja ennen kaikkea uskottavuutta. Kun Fortum sitten pisti hankkeen omalta osaltaan ainakin toistaiseksi jäihin, koska ehtona olleet vesivoimakaupat Venäjällä eivät toteutuneet, syntyi syvä hämmennys. Itsestänikin tuntui mahdottomalta, että Fennovoima pystyisi minimaalisessa ajassa löytämään jostain valtavan rahasumman hankkeeseen, jota sitä lähelläkin oleva elinkeinoelämä oli alkanut hylkiä liian riskialttiina ja ilmeisen kannattamattomana. Mutta löytyihän se noin yhdeksän prosentin omistusosuuteen tarvittava 135 150 miljoonaa euroa.

Jos Fennovoimaa arvioisi tällä hetkellä kaupallisena brändinä, jota se myöskin on, niin tilanne on katastrofaalinen. Kun sen yhteyteen liitetään luontevasti sellaisia asioita kuin Sunny Car Center voidaan sanoa, että uskottavuus ja luotettavuus ovat pohjamudissa. Voin vain kuvitella, että juuri tällä hetkellä ei ole kovinkaan hienoa olla Fennovoimassa töissä. Tosin he ovat tässä prosessissa loppujen lopuksi lautapoikia, jotka yrittävät pysyä villisti loikkivan hankkeen selässä miten ikinä pystyvät.

Vaikka uusi omistaja herättäisi minkälaisia tuntemuksia, on muistettava, että nyt on kyseessä enää pitkälti juridinen prosessi. Meillä on laki, jonka mukaan edetään. Poliittinen lupa hankkeelle on jo myönnetty viime syksynä, kun eduskunta äänesti sen puolesta itsenäisyyspäivän aattona. Nyt tarkastellaan vain, että täyttääkö Fennovoiman lupahakemus ne ehdot, jotka sille on asetettu. Jos täyttää, lupa on myönnettävä. Nyt on kyse juridiikasta, poliittinen harkinnanvara on periaatteessa nyt loppu. Toki käytännössä sitä on aina jonkun verran, mutta joka tapauksessa nyt on edettävä hyvin tarkoin lakien ja säädösten mukaan. Vaikka hankkeen uskottavuus näytti ottavan eilen osumaa urakalla, niin oikeasti se otti merkittävän, ehkä jopa ratkaisevan askeleen kohti toteutumista.  Tosin on sanottava, että käy tässä ministeriön harkinnassa miten vain, niin tästä voi olla seurauksena pitkiä ja piinallisia oikeusprosesseja.

Itse luotan täydellisesti elinkeinoministeri Olli Rehniin ja uskon hänen tekevän tilanteessa minkä voi. Mutta laki sitoo hänen kätensä. Tai itse asiassa edellisen eduskunnan päätös sen tekee. Olisikin ollut niin toivottavaa, että tätä keskustelua olisi käyty syvällisemmin viime syksynä, eikä nyt. Nyt kun on myöhäistä.

Poliittisesti tilanne on joka tapauksessa piinaava. Uuden omistajan ilmestyminen tyhjästä ja sen mitä ilmeisin bulvaaniluonne ovat omiaan synnyttämään tunteen huijatuksi tulemisesta. Ydinvoimalan rakentaminen on vakavaa puuhaa ja kun yhtäkkiä pöytään isketään hankkeen pelastajana kerrostaloasuntoa toimistonaan pitävä yritys mukaan kuvioon, niin verenpaine nousee väkisinkin. Uskallan väittää, että eilinen uutinen tulee syömään uskottavuuden ja luotettavuuden Fennovoimalta myös suuren yleisön silmissä. Kesän uutispulan aikana tullaan kroatialaisfirmalla ja sen kytkennöillä Venäjään herkuttelemaan niin pitkään kuin jotain kaluttavaa löytyy.

Aiemminkaan ei suurinta osaa ihmisiä näyttänyt vaivaavan Fennovoiman kytkentän Rosatomin kautta Kremliin ja se tuskin olisi vaivannut siksi tästä eteenpäinkään. Mutta on eri asia kokea joutuneensa petkutusyrityksen kohteeksi. Ja juuri siltä tämä kroatialaisfirman mukaantulo vaikuttaa. Siksi tämä tullee herättämään kovaa painetta kansanedustajia kohtaan. Oman taustansa tälle antaa samaan aikaan käynnissä oleva Kreikka-puljaus. Nyt ollaan herkillä tällaisissa raha-asioissa.

Kansanedustajat ovat juuri pölähtäneet kesälaitumille ja tämä puhuttaa varmasti. Lähipäivinä selviää, minkälaiseksi narratiivi Fennovoimasta muodostuu. Pahimmillaan siitä tulee vihaisen ivan ja pilkan kohde, joka syö hallituksen uskottavuutta rotan lailla. Toisenlaisessa poliittisessa kulttuurissa tämä voisi tarkoittaa eroja tai jopa hallituksen kaatumista. Tosin päätöksen teki edellinen eduskunta ja hallitus, mutta kuten politiikka yleensäkin, on tämänkin asian käsittely vain hyvin rajoitetulta osin rationaalista. Tätä hanketta pystyy täysin uskottavasti arvostelemaan vain Vihreät ja tämän myötä siitä tulee entistä selvemmin opposition johtava puolue. Nykyiset hallituspuolueet ja varsinkin niiden puheenjohtajat ovat hanketta tukeneet ja siksi niiden on poliittisesti äärimmäisen vaikeaa kritisoida tätä uusinta käännettä.

Jokunen rohkea sentään on uskaltautunut hanketta julkisesti puolustamaan, mutta hankalaa se on. Tällä hetkellä kun hanketta puoltavalla politiikolla on sanottavana vain se, että nyt mennään eteenpäin lain mukaan. Jos taas nyt alkaa kriittisesti, varsinkin jos taustalla väikkyy oma jaa-ääni syksyltä, niin se vaikuttaa vain kilven kiillotukselta. Saa nähdä nouseeko hallituspuolueissa sisäisiä oppositioita asiassa. Ydinvoimamyönteisimmässäkin Kokoomuksessa kun on hankkeen huomiotta jätetyn turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden takia merkittävää vastustusta. Se pidettiin viime talven vaikeassa tilanteessa lojaalisti piilossa. Keskustalle ydinvoima taas on ollut aina enemmänkin pragmaattinen asia. Perussuomalaisten kannanmuodostusta on hankalampi arvioida, mutta jos siellä vallan saa ”meitä yritetään taas huijata” -tulkinta, voi kentän paine pakottaa Soininkin liikkeelle, tai edes ottamaan kantaa asiaan.

Pitää muistaa, että Fennovoimasta suurimman osan omistavat suomalaiset, kunnalliset energiayhtiöt. Se tarkoittaa sitä, asia voidaan ottaa jollain tasolla käsittelyyn hyvin monessa paikassa. Veikkaisin, että eilen ja tänään on näissä osakasyhtiöissä käyty keskusteluja, joissa on mietitty, että miten tässä näin kävi. Pitää muistaa, että vaikka Venäjän valtio rahoittaa hankkeen suurimmalta osin ja hyvin edullisin ehdoin, niin aina omistajat kantavat vastuun. Jos rakentamisessa asiat eivät sujukaan suunnitellusti, niin jostain ne lisäpääomat on saatava. Suomalainen kuntatalous ei minun nähdäkseni kaipaisi niitä menoja laisinkaan. Tässä kannattaa ottaa huomioon myös se, että Rosatomin viime aikaiset hankkeet ovat joko myöhästyneet tai jopa lopetettu kesken. Mitähän mietittäisiin Parikkalassa tai Lempäälässä, jos hankkeeseen pitäisi jossain vaiheessa laittaa lisämiljoonia kunnan rahaa. Hankkeesta kun ei pääse enää eroon, vaikka haluaisi, kuten edelleen osakaslistassa kummitteleva Kestra todistaa.

Joka tapauksessa tästä mennään eteenpäin TEM:n selvitystyön myötä. Edelleen tässä on loppujen lopuksi kysymys siitä, että hanke edetessään antaa Venäjälle sellaista vaikutusvaltaa Suomessa, jota nykyisen hallinnon ja nykyisen tilanteen aikanaan ei minusta ole laisinkaan suotavaa antaa.

Selvitystyön valmistumista odotellessa Juha Sipilä ja valtioneuvoston orkesteri esittävät jenkan Kusessa ollaan.



7 kommenttia:

  1. Onko päätös todella pelkkää juridiikkaa? Mielestäni se on vähintäänkin kyseenalaista.

    Jan Vapaavuori sanoi (ollessaan työ- ja elinkeinoministeri) mm. näin:

    "... omistuspohjan kansallisuudesta ei ole ydinenergialaissa vaatimuksia. Näin ollen omistuspohjaan ja sen kotimaisuusasteeseen liittyvät VAATEET periaatepäätöksen täydennyksen yhteydessä OVAT luonteeltaan POLIITTISIA ja muualta kuin ydinenergialaista kumpuavia.

    On kuitenkin vahvoja perusteita sille, että tällainen poliittinen vaatimus voidaan ja tulee asettaa. Kyse on toisaalta kansallisen edun turvaamisesta, toisaalta hankkeen yleisestä legitimiteetistä." (Kapiteelit minun)

    http://vapaavuori.net/fennovoiman-ja-tvon-periaatepaatokset-tiedotustilaisuus

    En näe mitään syitä sille, että päätöksen pohjimmiltaan poliittinen luonne olisi muuttunut.

    Vaikka TEM, Rehn ja/tai valtioneuvosto tulevassa päätöksessään piiloutuisivat juridiikan taakse, pohjimmiltaan kyse on politiikasta. Päätöksellään Suomi asemoi itsensä Venäjä-länsi akselilla. Tahtoi se sitä tai ei. Tähän asemointiin ei juridiikka vaikuta.

    Myönteinen päätös tarkoittaa sitä, että emme uskalla puolustaa kansallista etuamme. Se tarkoittaa myös sitä, että pidämme kikkailua omistusjärjestelyillä yleisen legimiteetin kannalta ongelmattomana.

    Mutta mikä pahempaa, myönteinen päätös tarkoittaa sitä, että osoitamme maailmalle olevamme Putinin juoksupoikia (ja tyttöjä). Se tarkoittaa sitä, että tunnustamme koko maailman edessä Putinin uudeksi isännäksemme. Ja teemme sen nöyryyttävimmällä mahdollisella tavalla - teeskentelemällä ettei naurettavassa Kroatialaisyhtiössä ole mitään ongelmaa.

    Tällä päätöksellä Suomi valitsee puolensa.

    VastaaPoista
  2. Yksi ehkä vähän syrjään jäänyt hassu pointti koko Fennovoima-investoinnissa on se, että ydinvoimala on ns. Mankala-periaatteella toimiva. Tämän periaatteen mukaan osakkaiden on pakko, siis tosiaankin pakko, ostaa voimalan tuottama sähkö kokonaisuudessaan, omistuksensa mukaisessa suhteessa ja omakustannushintaan.

    Se hassuus tulee siitä, että uuden ydinvoimalaitoksen omakustannushinta sähkölle on useiden laskelmien mukaan noin kaksinkertainen sähkön markkinahintaan verrattuna. Missään tapauksessa Fennovoiman sähkö ei tule olemaan omistajilleen halpaa ennenkuin voimalan rakentamis- ja pääomakulut on pääosin kuoletettu. Siihen mennee parikymmentä vuotta.

    Fennovoiman suomalaiset osakkaat luultavasti ajattelevat investoivansa sähköntuotantoon isänmaallisesti, erittäin pitkällä aikavälillä ja samanaikaisesti näkevät omista kirkkaista kristallipalloistaan sähkön markkinahinnan kroonisen nousun. Suattaapi olla niin, vuan suattaapi olla toisinniinkin. Jos Rosatom vaikkapa ryssii (no pun) voimalan rakentamisprojektin ja voimalan hinta nousee niin sähkön hintayhtälö muuttuu osakkaiden kannalta aina vain huonommaksi. Luultavasti riskianalyysit on kuitenkin tehty ja kaikki on otettu huomioon. Vai onko sittenkään?

    Oikein hauskan hassuksi koko kuvio menee kun miettii sitä, että käytännössä rahaton kroatialaisyhtiö sitoutuu ostamaan noin kymmeneksen Fennovoiman tuottamasta markkinahintaa selvästi kalliimmasta sähköstä pitkiksi vuosiksi tulevaisuuteen. Yhtiöllä ei ole Suomessa, tai edes lähialueilla, omaa sähköntarvetta, joten sen on myytävä kaikki sähkö tappiolla, joka taas painaa sähkön hintaa alas. On jokaiselle normaalijärjellä varustetulle selvää, että Migrit ei kykene tällaisia jättitappioita kantamaan edes yhtä vuotta, joten sen on myytävä osakkuutensa ennen kuin voimala valmistuu.

    Arvatkaapa kuka on silloin osakkeiden ostaja? Nimi alkaa R-kirjaimella.

    --# Otto Normal

    VastaaPoista
  3. On huomattava, että laki ei ole tässä aivan yksiselitteinen. Rakentamisluvan myöntämisen edellytyksenä on kaksi asiaa, jotka eivät ole ihan yksiselitteisiä. Toinen on hankkeen taloudellinen kestävyys ja toinen on yhteiskunnan kokonaisetu.

    Tämä venäläis-kroatialainen bulvaani on niin pieni, että sen voidaan perustellusti katsoa olevan kykenemätön kantamaan osuuttaan. (Samaa voi muuten sanoa eräistä kunnallisista osakkaista. Mm. Pedersöre Kraft on mukana kantokykynsä selvästi ylittävällä osuudella.)

    Toinen argumentti on yhteiskunnan kokonaisetu. Vaikka hankkeen olisi katsottu rimaa hipoen olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukainen periaatepäätösvaiheessa, tilanne voidaan katsoa uudelleen rakentamislupavaiheessa. Luvanhaltijalle syntyy oikeus vahingonkorvaukseen vasta, jos rakentamislupa tai käyttölupa perutaan tai käyttölupa jätetään myöntämättä kokonaisedun vastaisuuden perusteella.

    Kolmas, vähiten laillinen tapa, on se, että hanke kaatuisi STUKin turvallisuusarvioon. Tämä on epätodennäköistä, sillä VVER on ihan hyvä laitos ja STUK aidosti riippumaton viranomainen. Yllättäviä mutkia voi silti tulla silläkin suunnalla matkaan.

    VastaaPoista
  4. Odottelen Ryskyltä seuraavaksi läntisen arvoyhteisön helmen, ranskalaisen Arevan toiminnan esittelyä ja arviota. Minua kiinnostaa erityisesti tietää se, millainen kustannusvaikutus on Olkiluoto 3:n vuosikausien viivästyksellä, kuka sen maksaa, mitä se vaikuttaa sähkön hintaan ja kuinka kauan kestää kuolettaa se.

    Ymmärrän toki Ryskyn kiilusilmäisen kiinnostuksen kaikkea Venäjään liittyvää kohtaan. Sitä voinee kutsua russofobiseksi hysteriaksi.

    Vastavalkean artikkelissani 'Kenen asialla olet, presidentti Sauli Niinistö?' osoitteessa http://vastavalkea.fi/2015/07/05/kenen-asialla-olet-presidentti-sauli-niinisto/ nostan esille presidentti Niinistön toiminnan (tai oikeammin toimimattomuuden) Fennovoiman hankkeen edistämisessä Moskovan matkallaan 16.6.2015.

    Kuten tunnettua, eduskunnalla on selkeä myönteinen päätös Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen toteuttamisen puolesta. On myös ollut pitkään julkisesti tiedossa, että Fortumin mukaantulo hankkeeseen riippuu sen vesivoimahankkeen etenemisestä Venäjällä.

    Olemme aiempien presidenttiemme osalta tottuneet siihen, että he ovat hyvinkin voimallisesti edistäneet kanssakäymisissään Venäjän johdon kanssa maiden yhteisiä hankkeita. Fennovoiman hanke on juuuri sellainen, eduskunnan päätöksen mukaisesti.

    Sauli Niinistö ei kuitenkaan tietojemme mukaan pistänyt tikkua ristiin edistääkseen Fortumin pyrkimyksiä Venäjällä. Vaikka presidentti Putin aktiivisesti pyrki ottamaan esille mm. Fortumin asioita neuvotteluissa.

    Niinistö oli niin innostunut ja kommittoitunut toimimaan USA:n ja EU:n johdon juoksupoikana, että hoki vain Ukrainaa. Eikä Ukrainankaan osalta esittänyt minkäänlaisia uusia avauksia, jotka toisivat ratkaisua lähemmäksi.

    Itse katson, että Sauli Niinistö tahallaan sabotoi Fennovoiman hankkeen etenemistä tilanteessa, jossa oli (vielä) 14 päivää aikaa eduskunnan asettamaan määräaikaan Fortumin (tai jonkin muun tahon) mukaantuloon hankkeeseen. Valtiojohtojen neuvotteluin ja yhteisin toimin asia olisi hyvin todennäköisesti edennyt myönteiseen ratkaisuun. Sitä Niinistö ei selvästikään halunnut.

    Eduskunnan päätöksen huomioonottamattomuus ja laiminlyönti sen edistämisessä osoitti, ettei presidentti Niinistö ole tehtäviensä tasalla. Nyt nähty Etyj-hässäkkä osaltaan alleviivasi sitä samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet pahasti ymmärtänyt väärin periaatepäätöksen. Se on eduskunnan antama poliittinen lupa toteuttaa kaupallinen projekti, mutta ei sisällä valtiovallan tukea hankkeelle siinä mielessä kuin tarkoitat. Jos kaupallisin perustein ei saa rahoitusta reaktorille, saa hanke raueta. Näin kävi myös Olkiluoto 4:lle.

      Suomen presidentin tehtävänä ei ole auttaa yksittäisiä kriisifirmoja keräämään rahoitusta. Ei sen paremmin Fennovoimaa kuin Talvivaaraakaan.

      Poista
  5. Vai kiiluvasilmäistä russofobiaa...Tauno O. hyvä, kunnioitan ahkeruuttasi ja vilpittömyyttäsi, mutta eihän noissa sinun oikein tolkkua ole mukana. Ikävästi sanottu, mutta olen ihan aidosti sitä mieltä. Kuten sinäkin olet aidosti sitä mieltä, että minä edustan kiiluvasilmäistä russofobiaa. Jompi kumpi meistä on väärässä.

    VastaaPoista
  6. Erastotenes jostakin.

    Kannattaisi lukea tarkkaan kirjoitettu teksti. Eri asia tietysti on, jos kyky ymmärtää on vajavainen.

    Arvostelin Sauli Niinistön toimimattomuutta Moskovassa Fortumin suhteen. Fortum on valtionyhtiö, ja ainakin muissa valtioissa valtionpäämiehillä on tapana edistää valtionyhtiöiden asioita, mm. Ranskassa näin tehdään jatkuvasti ja voimallisesti. Aiemmin Suomessakin on näin menetelty; en ole havainnut mitään perustuslakiin tai tavallisiin lakeihin tehtyä muutosta, mikä estäisi sen nytkään.

    Fortumhan on selkeästi ilmoittanut halunsa osallistua Fennovoiman hankkeeseen, jos reunaehdot toteutuvat. Niistä ja niiden edistämisestä tässä on kyse.

    Rysky.

    Kirjoitin kiilusilmäinen russofobi, en kiiluvasilmäinen. Niillä on vivahde-ero, jota en käy nyt selittämään (saattaisi mennä ns harakoille).

    Etkö löytänyt kommentistani muuta kommentoitavaa kuin omaa napaasi lähellä olevan lausuman?

    VastaaPoista