sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Putinin käytettävissä oleva aika on vähäinen

Venäjän käytös ja politiikka viimeisen noin puolentoista vuoden aikana on yllättänyt lähes kaikki. Perinteisen voimapolitiikan paluu ylipäätään vakiintuneena pidettyyn Eurooppaan, jonka alueellisen keskinäisriippuvuudenkin piti olla jo riittävän syvää estääkseen konfliktit. Tästä yllättyneisyydestä on noussut myös perustavaa laatua oleva kysymys siitä, onko Venäjän ja sen ehdottoman johtajan presidentti Vladimir Putinin toiminnassa jokin suuri suunnitelma vai onko kyseessä vain taktisten tilaisuuksien hyödyntäminen.

Kyse lienee kummastakin yhtäaikaa. Toisaalta Putin on päätynyt siihen näkemykseen, että jos Venäjä aikoo olla vielä suuri, on toimittava nyt. Se päätös taas edellyttää kaikkien, myös epävarmojenkin tilaisuuksien nopeaa hyödyntämistä. Jos Kremlin tornien halutaan olevan taas globaalin suurvallan keskipiste, ei aikaa ole hukattavaksi, sillä kaksi melko nopeasti ylivoimaiseksi vahvistuvaa vastustajaa on näköpiirissä.

Putinin Venäjän suurvaltahaaveiden suurimmat uhat ovat aurinko ja tuuli. Tarkemmin sanottuna niiden energian hyödyntäminen sähköntuotannossa. Venäjän kansantalous perustuu öljyyn, kaasuun ja ydinvoimaan sekä niiden vientiin. Niiden avulla se sai kiivettyä pois 90-luvun alhosta. Jo käynnistynyt uusiutuneiden energialähteiden nousu tulee kuitenkin keskipitkällä aikavälillä väistämättä merkittävästi ja pysyvästi heikentämään nykyisenkaltaista Venäjää. Venäjän taloutta ei ole pystytty uudistamaan, inftrastruktuuri rapautuu kovaa vauhtia ja maa käyttää vähenevistä resursseistaan yhä enemmän sisäiseen ja ulkoiseen voimankäyttöön. Kansainväliset rahamarkkinatkaan eivät voimapolitiikasta pidä.

Siksi Putin on todennäköisesti tehnyt analyysin, että nyt on aika toimia. Jos Venäjää ei saavuta tähtäimessään olevaa asemaa nyt, ei se siihen myöhemminkään kykene. Näihin toimiin ovat varmasti houkutelleet myös Euroopan unionia heikentänyt taloudellinen kriisi ja Yhdysvaltain kiinnostuksen kääntyminen Aasian suuntaan.

Ilmastonmuutoksentorjunta syö fossiillisten polttoaineiden käyttöä, ydinvoimainvestoinnit maailmassa ovat niiden heikon kannattavuuden takia edelleen vähäisiä ja uusiutuvien energianlähteiden käyttö kasvaa vakaasti. Euroopan unioni on asettanut uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisen poliittiseksi tavoitteeksi. Jokainen hybridiauto ja aurinkopaneli vähentävät Putinin mahdollisuuksia nostaa itsensä ja maansa haluttuun suuruuteen. 

Kun alhainen öljynhinta vielä kurittaa kansantaloutta ja vararahastot vajuavat vauhdilla, lyhentää se edelleen sitä aikaa, joka Putinilla on käytettävissään. Kun tavoite on edelleen kaukana ja aikaa yhä vähemmän, vaatii se yhä isompia toimia lähivuosina.

Johtopäätös on itse asiassa niin pelottava, ettei sitä tekisi mieli tehdä. Tähänkin asti Venäjä on kuitenkin toiminut hyvin rationaalisesti omien tavoitteidensa suhteen ja selvästi ymmärtää koko kansainvälisen politiikan pelikentän monimutkaisuuden. Suuri kysymys oikeastaan on, että jos Putinin tavoite on nostaa Venäjä taas suurvallaksi, niin kuinka rajuihin tekoihin ja voimankäyttöön hän on sisäisesti ja ulkoisesti valmis sitä yrittäessään. Maan levittämän propagandan mukaan ikävän rajuihin.

17 kommenttia:

  1. Taitaa olla länsimaisten rahamiesten aika loppumassa, kun Ukrainan kaappaaminen uudeksi Kazariaksi on epäonnistumassa ja kaappaukseen sijoitetut rahat uhkaa hävitä. Siitä hälyttävänä merkkinä tänään Ukronazit ovat jälleen hyökänneet rajusti Donetskin ympäristössä rikkoen Minskin tulitaukosopimusta ja murhaten kymmeniä oman maansa kansalaisia ja kotiseutujaan puolustavia militian jäseniä. Varmaan huomenna jutkumedia kiljuu taas, että Venäjä hyökkää - not.

    VastaaPoista
  2. Tässähän oli kunnon trollaus: rahan valta, natsit, kuolemalla mässäileminen ja antisemitismi samassa paketissa.

    VastaaPoista
  3. Poistin tästä kommentin rasistisen kielenkäytön takia.

    VastaaPoista
  4. Olen omissa pohdiskeluissani miettinyt täsmälleen samaa asiaa kuin kirjoittaja. Venäjän poliittista koneistoa ylläpitävä polttoaine (raha) käy vähiin kun Venäläistä energiaa ostavat asiakkaat siirtyvät vähitellen fossiilisista uusiutuviin. Yllättävä öljyn hinnan lasku on varmaankin tehnyt jo aiemmin näköpiirissä olleesta uhkasta Putinin ja lähipiirinsä silmissä entistäkin konkreettisemman ja kouriintuntuvamman.

    Mitä sitten tapahtuu, kun raha ei enää riitä kansan tyytyväisyyden ostamiseen? Riittääkö täsmäterrori potentiaalisia poliittisia aktiiveja ja journalisteja vastaan pitämään Venäjän opposition edelleen hiljaisena? Vai siirtyykö Venäjä vaivoin verhotusta totalitarismista avoimeen diktatuuriin?
    Pettämätön ja usein käytetty keino vallan kahvassa roikkumiseen on tietysti kansan lietsominen ulkoista vihollista vastaan. Ai niin, tätähän siellä jo tehdäänkin. Mutta mitä vihollista?

    Kaikesta päätellen Venäjä näkee lännen ja erityisesti USA:n ykkösvihollisenaan. Mutta ehkäpä Putinin ratkaisu ei kuitenkaan ole avoin hyökkäys Natoa vastaan. Ottamalla haltuunsa lähi-idän öljyn esim. yhteistyössä Iranin kanssa, Putin voisi tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla; nöyryyttää länttä ja päästä sanelemaan öljyn hintaan (ja saisi tietysti samalla käyttöönsä huikeat öljyvarannot). Esim. Syyrian tilanne tarjoaa jo nyt hyviä tekosyitä joilla Venäjä voisi perustella ryöstöretkeään.

    Oma veikkaukseni on, että kunhan asevoimien modernisointi on edennyt riittävän pitkälle, kunhan Putin kokee olevansa riittävän vahva, hän toimii. Lännen päättämättömyys ja heikkous Ukrainan 'testin' edessä tekee päätöksestä entistä helpomman. Ja sitä paitsi temppu tulisi kaikille yllätyksenä. Eihän kukaan täysipäinen usko, että Venäjä voisi hyökätä lähi-itään! Eihän?

    VastaaPoista
  5. Arvostetun brittiläisen Chatham House -ajatushautomon julkaiseman raportin mukaan Moskova on nykyisen johtonsa alaisuudessa tuhon tiellä. Tutkijat varoittavat, että Venäjän nykyinen talous- ja ulkopolitiikka voi myös johtaa vaarallisiin tilanteisiin Euroopassa.

    Mutta jos (ja todennäköisesti kun) hyvin käy, Putin on uskoakseni ennen Suomineidon itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta 2017 jossain Tverin Karjalan vehreän luonnon keskellä uinuvassa sanatoriossa viettämässä auvoisaa hiljaiseloa, mistä kaikki haastattelut tulevat jonkin terveysviranomaisen suodatuksen kautta kertoen olosuhteisiin nähden suhteellisen hyvistä paranemisennusteista uuden demokraattisemman johdon toivotellessa entiselle tsaarikandidaatille leppoisia eläkepäiviä, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196534-nimekas-raportti-nain-vladimir-putinin-hallinto-paattyy

    VastaaPoista
  6. "Venäjän käytös ja politiikka viimeisen noin puolentoista vuoden aikana on yllättänyt lähes kaikki. Perinteisen voimapolitiikan paluu ylipäätään vakiintuneena pidettyyn Eurooppaan, jonka alueellisen keskinäisriippuvuudenkin piti olla jo riittävän syvää estääkseen konfliktit."

    Yllättikö tämä meidät todella? Minusta kyllä tuntuu, että ihan tavallisen kadunmiehen mutu oli paremmin tuntumalla kuin asiantuntijoiden valistuneet näkemykset. No, mutu on mutua, mutta kyllä ilmastonmuutos olisi pitänyt meillä nopeammin havaita. Olemmehan Venäjä-asiantunitjoita(?).

    VastaaPoista
  7. Venäjällä valtaa pitää se taho, jolla on eniten voimaa. Se taho ei ole Putin. Putin on sen tahon, kuten myös ison osan venäläisistä suosiossa. Venäjällä on vahvan johtajan perinteet. Gorba ei ollut vahva johtaja, ja Jeltsinin aikana Venäjän kansallinen omaisuus ryöstettiin. 1990-luvulla maa oli todellinen villi länsi, jota on Putinin johdolla nyt laitettu kuriin toistakymmentä vuotta. Suomalaisten suurin turvallisuuspoliittinen ongelma on, että suomalaiset yrittävät samaistua länsimaiseen ajattelutapaan, jossa ei edes haluta ymmärtää venäläisten tapaa ajatella, vaan opetetaan sormi pystyssä oikeaa ajattelumallia venäläisille. Jos taas todellakin Venäjän käytös on yllättänyt Suomen johdon, niin tulisiko olla huolissaan sen poliittisen pääoman menettämisestä, joka Suomella on ollut itänaapurin kohdalla jo pari sataa vuotta?

    VastaaPoista
  8. Huh huh mitä Nato-propagandaa. Tällaiset propaganda-blogaajat kannattaa jättää omaan arvoonsa. Muistakaa lukijat että on Venäjä-propagandaa ja Nato/USA/EU-propagandaa. Nähdäkseen objektiivisesti pitää tarkastella näitä sivustoja boxin ulkopuolelta. Jokaisella on omat intressit.

    VastaaPoista
  9. Niin, Ranskan pääministeri Fallon (2007-2012) on kyllä antanut aika erilaisen tilannearvion - "Nykyisin Eurooppa ei ole itsenäinen... USA vetää meidät (EU:n) ristoretkelleen Venäjää vastaan, mikä on Euroopan etujen vastaista".

    - http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/06/ranskan-paaministeri-eu-ei-ole-itsenainen

    Vieläkin jyrkemmän tulkimman tekee Bremer Landesbankin pääekonomi, mutten ole vielä julkaissut tekstiä suomeksi, se tosin löytyy englanniksi täältä:

    - http://www.zerohedge.com/news/2015-06-10/obama-destroying-europe-dragging-it-crusade-against-russia-former-french-pm-german-b

    Oma tulkintani kokonaistilanteesta on juuri tämä - EU on USA:n vasalli ja USA on halukas nokitteluun Venäjän kanssa, joka vahingoittaa ennenkaikkea Eurooppaa - oikeastaan kaikissa skenarioissa.

    Tilanne on peräisin syntyjään Saksan tappiosta toisessa.

    VastaaPoista
  10. On hienoa, että Suomessa pystyy ja ollaan pitämässä turvallisuus asioista keskustelua.

    Mutta silmäilin tuossa muutamat kirjoittamasi artikkelit nopeasti läpi ja niistä näkee, että olet Venäjän laittanut suurennuslasin alle. Toki on hyvä, että tarkastellaan myös yhtä toimijaa kattavasti, mutta maailmanpolitiikassa on myös muita toimijoita. Ja kaikki ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa, joten laajemman käsityksen saa vain ynnäämällä näiden kaikkien osien vaikutukset yhteen raamiin.

    Voin vähän antaa silmiä avaavaa aloitusta: Venäjän politiikka on ollut pitkään, ennen georgian sotaa aika passiivista. Suoraan sanottuna voisi jopa sanoa, että reaktiivista aktiivisen sijaan, pois lukien poliittiset paheksunnat erinäisissä asioissa. Georgian sodassa Venäjä vaihtoi ulkopolitiikan aktiivisemmaksi ja näytti myös osaamista hybridisodankäynnissä.

    Kulttuuriseen kontekstiin sidottuna, Venäjän johto näytti tällöin olevansa vahva. Tämä nosti vallanpitäjien suosiota massa, jossa vahvalla johtajalla on pitkät perinteet. Toki demokratia on hieno järjestelmä, mutta Venäjän kaltaisessa maassa, jossa korruptio on todella vahvoilla, demokratia olisi vain vallansiirtoa Kremlistä varakkaiden hyväksi. Tällä hetkellä sentään Putin todella on maansa johdossa.

    Ja kun tästä kulmasta katselee, Venäjä näyttäisi todella heikolta, jos se antaisi NATO:n laajeta rajoillensa tekemättä yhtään mitään vastaliikettä. Ukrainan kriisi on suurimmaksi osaksi seurausta siitä, että Venäjä halusi pitää Mustanmeren hallinnassaan. Se olisi tyystin menetetty, jos nato olisi saanut Ukrainan jäseneksi ja asettanut tukikohtiaan Ukrainan alueelle. Mustameri kuitenkin on tärkeä Venäjälle taloudellisesti ja poliittisesti. Täytyy myös muistaa, että sekä Ukraina että Georgia olivat molemmat suunnittelemassa nato jäsenyyttä.

    Ja sitten niihin muihin toimijoihin, tasapuolisuuden nimissä. Maailman mediassa Irakin sota katsottiin olevan ”humanitaarinen”, oikeutettu sota. Missään raportissa ei kuitenkaan, vielä tänäkään päivänä, ole väitettyjä joukkotuhoaseita löydetty. Ottamatta siihen sen enempää kantaa, erikoiseksi kuitenkin muodostuu tämä yhdysvaltojen ”hyvänä” oleminen verrattuna Venäjän ”pahana” olemiseen. Toki on eri asia käydä aseellista selkkausta Euroopassa kuin Lähi-idässä, mutta kuitenkin puhutaan samasta asiasta. Venäjän toimet olivat kaikille lännessä kuitenkin täysin läpinäkyvää, mutta yhdysvaltojen ei ole vielä tänäkään päivänä.

    Myös se, että NATO aiheuttaa tätä eripuraa, on omasta mielestä edes vastuutonta. Naton pitäisi selvästi lähettää viestiä, että se ei tule hyväksymään natoon maita, jotka omalta osaltaan saavat jo uhan aikaan. Mutta selvästi yhdysvalloilla näyttää olevan omia agendoja takana, koska näin ei ole tehty, vaan on annettu Venäjän toimia ja jätetty jäsenyystoiveet vain roikkumaan. Ja siksi mainitsen yhdysvallat, koska muutama vuosi sitten oli puhetta, yhdysvalloissakin, jo jättää Eurooppaa omille jaloilleen, koska mitään uhkaa ei ollut pitkään aikaan Euroopassa. Nähtävästi yhdysvalloille parhaimpana keinona on kuitenkin ollut vakiinnuttaa asemansa natossa, herättämällä Venäjä nukkuvana karhuna taas hereille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi on oikeassa monessa suhteessa. Erityisesti siinä, että maailmanpolitiikkaa ja Venäjän toimintaa on hyödyllistä katsella myös laajemmassa kontekstissa. Joskus on kuitenkin paikallaan tarkastella yksityiskohtia tarkemmin, jotta ne löytävät paikkansa laajemmassa viitekehyksessä.

      Anonyymi pyrkii selittämään Venäjän toimet ymmärrettäviksi reaktioksi lännen / Naton tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Venäjä tietysti reagoi ympäristöönsä. Sen ei pitäisi olla yllättävää. Niinhän kaikki maat tekevät. Mutta on aivan eri asia väittää, että Venäjän aggressiot kaukasuksella ja Ukrainassa ovat pelkästään tai enimäkseen reagointia.

      Venäjän historian valossa voisi pikemminkin väittää, että Putinin hallinto vain toisintaa omaa variaatiotaan iso-venäläisestä imperialismista. Putinin myötä Venäjällä nousi valtaan koneisto, joka on Venäjän aiemmassa historiassa ollut kulloisenkin vallanpitäjän käsikassarana (tiedustelupalvelut, armeija) Tämä blokki yritti päästä valtaan useita kertoja 1990 -luvulla, mutta vasta 1999 se onnistui. (yrityksiä mm. 1991 vallankaappausyritys, 1993 ns. perustuslaillinen kriisi, 1996 vaalit, joissa Jeltsin pelastui tekemällä diilin oligarkien kanssa.) Putinin ensimäiset vuodet vallassa menivät käytännössä maan alueiden ja oikeuslaitoksen haltuunottamiseen sekä oligarkien vallan riisumiseen (ja usein heidän omaisuutensa kaappaamiseen). Vasta kun tämä oli tehty, Putin saattoi kiinnittää huomionsa Venäjän ulkopuolelle.

      (1990 -luvun tapahtumista ja Putinin valtaannousun taustoista ovat kirjoittaneet lukuisat tutkijat ja journalistit (Venäläiset ja länsimaalaiset). En käy tässä luettelemaan, mutta googlettamalla pitäisi kyllä löytyä helposti.)

      Oleellista tässä kaikessa on, että vallassa olevan voimablokin ajattelu, asenteet, toimintatavat ja päämäärät ovat käytännöllisesti katsoen samat kuin NL:n aikana. NL:n aikana isovenäläisyys oli puettu kommunismin kaapuun, nyt sille sovitetaan ortodoksisen sivilisaation - jonka itseoikeutettu johtovaltio Venäjä kokee olevansa - viittaa.

      Toisinsanoen, Venäjä harjoittaa aktiivista ekspansiivista politiikkaa koska imperiumi on Venäjän valtaklikin mielissä Venäjän perusolemus ja sen kohtalona on vallita ainakin eurooppaa, jos ei koko maailmaa. Koska se ei (vielä) kykene suoraan konfrontaatioon lännen kanssa, se turvautuu niihin keinoihin joita se voi käyttää.

      Propaganda- ja disinformaatiokampanja kylvää epävarmuutta ja epäilyksiä länsimaiden kansalaisiin ja päättäjiin. EU-kriittisiä liikkeitä ja ryhmiä tukemalla se pyrkii hajoittamaan EU:n yhtenäisyyttä. Samoin se yrittää kaikin keinoin lyödä kiilaa Naton jäsenmaiden välille. Se etenee Ukrainassa (ja muualla) niin pienin askelin, ettei yksikään askel sellaisenaan johda lännen täysimittaiseen vastareaktioon. Se pyrkii tekemään länsimaat riippuvaiseksi energiastaan jotta näiden olisi vaikeampi reagoida Venäjän tekemisiin. Se soluttautuu länsimaisiin yrityksiin (mm. Kyproksen pankit) ja yrittää kytkeä lännen talouseliittiä omaan korruptioonsa varmistaakseen, että talouseliitti painostaa länsimaiden poliitikkoja olemaan ymmärtäväinen Venäjän suhteen.
      Samaan aikaan se pyrkii rakentamaan kumppanuuksia sellaisten maiden kanssa joiden tavoitteisiin lännen vaikutusvallan vähentäminen sopii.

      Onko tämä russofobiaa ja Venäjän demonisointia? Ei todellakaan. Venäjä ajaa tavoitteitaan ja harjoittaa politiikkaansa koska ko. tavoitteet ja politiikka ovat Venäläisen kulttuurin, sivilisaation ja ajattelun kannalta täysin normaaleja ja hyväksyttäviä.

      Samaan aikaan ne ovat länsimaisen yhteiskuntakäsityksen näkökulmasta vieraita ja vaarallisia. Idän ja lännen sivilisaatiot ovat erilaisia, ja Venäjän nykyisten vallanpitäjien mielestä yhteensovittamattomia.

      Ellemme halua luopua elämäntavastamme ja yhteiskuntajärjestelmästämme, meidän on vastustettava Venäjän pyrkimyksiä. Muutoin meidät hukka perii.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  12. Venäjä on naapurimme ja nykyjohdollaan meille potentiaalinen uhka. Muut maat sitä eivät ole, siksi keskittyminen Venäjään.
    Irakin sota tuomittiin laajalti ennen sotaa ja totaalisestoi sen jälkeen. Myös lännessä. USA maksaa poliittiista hintaa väärintekemisistään, aivan kuten Venäjäkin.
    Riittääkö maille Venäjän ilmoitus, etteivät ne saa kansianvälisten lakien mukaan hoitaa puolustustaan niin kuin haluavat, ykisn tai yhdessä. Vai pitäisikö Kremlin toimittaa YK:n lista maista, joiden puolustusratkaisut se haluaa tehdä näiden maiden puolesta?
    Nato on puolustusliitto ja jos Venäjälle annetaan kulttuurisista syistä oikeus vaikuttaa toisten maiden päätöksiin, niin voitaisiinko se antaa muillekin? Australialle, Iranille, Brasilialle? Annettaisiinko Isiksellekin, heillähän on myös vahva kulttuuri voimasta ja sen merkityksestä.
    Ajatus Natosta hyökkäämässä Venäjälle puolestaan on järjetön. Ainoa mitä Nato uhkaa Venäjän suhteen, on Venäjän vaikutusvalta naapureihinsa.

    VastaaPoista
  13. Ja edelleen, Venäjä ei toimi yksin, vaan se tekee liikkeitä, joihin vaikuttaa muukin kuin Venäjä sisäisesti itse. Joten väitän, että uhka tulee myös muualta kuin itse Venäjältä. Mutta Suomi ei kuitenkaan ole uhka Venäjälle, Suomessa ei ole mitään, mitä Venäjä voisi haluta. Rajatkin ovat vedetty jo taaksepäin viime selkkaukselta, joten syyt sotaan jää aika pieniksi ja heikoiksi.

    Sanomatta vielä mielipidettä tuohon yhdysvaltojen tuomitsemiseen, voitko jotenkin näyttää missä se on näkynyt? Tietty paheksua pystyy kuka tahansa, mutta haluaisin nähdä jotain konkreettista, jota yhdysvallat on siitä saanut osakseen. Itse kun en ole löytänyt, voinee sitten ollut huonoa onnea etsinnöissä.

    Ja se juuri on ongelmana. Jos yhdysvallat saavat toimia kansanvälisiä lakeja "taivuttaen", miten voidaan olettaa Venäjän noudattavan niitä? Sanoihan Venäjäkin, kummassakin selkkauksessa, että se vain puolustaa demokratiaa ja humanitaarisia oikeuksia. Eikä se, oman sanomansa mukaan, jälkimmäisessä ollut edes sotimassa.

    Siinä tulee myös vastaan se moraalinen ongelma. Kansainvälisiä lakeja tulee noudattaa jokaisten, eikä voida hyväksyä joitain porsaan reikiä, joiden verukkeella voidaan jopa tehdä totaalinen hyökkäys suvereeniin maahan. Tämä ei hyödytä suuremmalla mittakaavalla yhtään ketään. Myös noiden lakien valvonta tulee olla paljon parempaa kuin mitä se nyt on, tuomitsemisesta lähtien.

    Muistan jossain natosta esittelevässä dokumentissa olleen maininta, että natoon valitaan maita, jotka ovat hyödyksi puolustusliitolle. En tarkoittanut sitä, että jollekin ulkopuoliselle pitäisi antaa valta päättää, ketkä saa ja ketkä ei, liittyä kerhoon. Vaan tarkoitin sitä, että naton prosessin pitäisi olla paljon nopeampi, jotta tämmöisiltä väliselkkauksilta vältytään. Selvä ei pitäisi tulla aikaisemmin, eikä jättää odottelemaan. Georgian on tästä yksi esimerkki, jota ei muuten vieläkään ole otettu puolustusliittoon. Ja kun kartan ottaa käteen, en kyllä näe yhtään, miten nato voisi kyseistä maata puolustaa uskottavasti. Pelkällä sanalla se ei saa kun muutkin epäilemään, onko natosta sittenkään puolustamaan itseään, kun tarvitaan. Joten, ympyrä sulkeutuu. Voisiko sittenkin olla, että nato on tässä se provokaation väline?

    Aivan lopuksi, tehdään tällainen pieni mielikuvitus jumppa. Aseta itsesi Venäjän johtoon. Muistele historiaa, jossa oli varsovan liitto ja nato. Sitten palaa tähän hetkeen ja mieti, antaisitko rauhanliiton lähestyä omia rajoja, jokaisesta suunnasta, tekemättä asialle yhtään mitään? Rauhaahan he vain haluavat. Eikä nato missään nimessä painosta Venäjää yhtään, sehän on vain turvatakuu, vakuutus, pahanpäivän varalle. Näetkö nyt jotain, joka ei sovi aivan kuvaan? Voisiko sittenkin olla, että Venäjää ajetaan tässä päämääräisesti nurkkaan? Ja muutes… miten olikaan se yhdysvaltojen vaikutusvalta natossa, josta Ranskakin ärähti perustamisen alkumetreillä?

    VastaaPoista
  14. ***Siis Venäjä toimii yksin, mutta ei missään tyhjiössä olevana, jossa muulla vaikutuksella ei ole merkitystä.

    VastaaPoista
  15. Et vastannut lainkaan kysymykseeni siitä, että miltä mailta otetaan pois oikeus järjestää puolustuksensa miten haluaa, koska Venäjä kokee sen uhaksi.
    Naton hyökkäys Venäjälle on järjetön ajatus. kuten hyvin tuot esille, se on poliittisesti johdettu liitto, jossa vaaditaan isoihin päätöksiin (ml artikla 5) konsensus. Luuletko tosiaan, että sellainen löytyisi hyökkäämisestä Venäjälle? Jos sitten ajatellaan, että Nato nyt kuitenkin hyökkäisi, niin ei sillä olisi mitään mahdollisuuksia voittaa. Valtava maa, iso armeija, isänmaallinen kansa, ydinaseet. Nato uhkaa oikeasti vain Venäjän vaikutusvaltaa naapurimaissaan ja sitä Putin ei siedä. Sotilaallisesti Venäjä ei ole kukistettavissa kuin täysimittaisella ydinhyökkäyksellä. Joka johtaisi tasapuoliseen maailmanloppuun.

    VastaaPoista
  16. Kyse on siitä, että nato lakkaa olemasta kun siihen otetaan maa, jota ei pystytä tosiasiallisesti puollustamaan. Ja siitä, ettei sitä ei vastausta tule, vaikka tämä todetaan... vaan sitä pantataan.

    En ole puhunut naton hyökkäyksestä, vaan uhasta, jota naton läheisyys aiheuttaa. Venäjää ollaan tietosesti sulkemassa ulos euroopasta ja se saa Venäjän toimimaan.

    VastaaPoista