Ukrainalaisten julkaisema sotilaallinen tilannekatsaus 27.7.2014.
Sotilaallinen tilanne itäisessä Ukrainassa muuttuu päivittäin. Hallituksen joukot valtaavat kaupunkeja toisensa jälkeen ja ahdistavat venäläisten johtamat, varustamat ja yhä suuremmalta osin miehittämät kapinallisjoukot yhä ahtaammalle. Kapinallisten johtaja, venäläinen Strelkov (Girkin) onkin valittanut kuinka alueen yli neljästä miljoonasta ihmisestä ei ole löytynyt kuin tuhatkunta vapaaehtoista taistelemaan Kiovan hallitusta vastaan.
Presidentti Poroshenko sen sijaan on osoittanut päättäväisyyttä ja käyttänyt kaikin tavoin hyväkseen MH17:n alasampumisen Kiovan hallitukselle suoman tilan toimia. Putin on yrittänyt vastata tilanteeseen toimittamalla jatkuvasti lisää väkeä ja kalustoa rajan yli, mutta aloite on vahvasti hallituksen joukoilla. Edes jatkuvasti lisääntyneet tykistökeskitykset Venäjän puolelta eivät ole estäneet hallituksen joukkojen sotilaallista menestystä.
Tilanne on se, että Putin voi pelastaa poliittisen ja sotilaallisen luomuksensa Donetskin kansantasavallan vain lähettämällä Venäjän armeija joukkoja suuressa laajuudessa rajan yli. Vaikka Venäjän osallisuus on jo ollut ilmiselvää, niin se on silti jyrkästi kiistänyt olevansa osallinen sodassa, viitaten vain mahdollisiin vapaaehtoisiin ja kansalaisten toimittamaan apuun kapinallisille. Tämä kiellettävyyden (deniability) ja valheiden pohjalle rakennettu politiikka loppuu sinä hetkenä, kun Venäjän tunnuksilla varustetut joukot hyökkäävät avoimesti rajan yli.
Tätä avoimen hyökkäyksen mahdollisuutta on jo pitkään ja hartaasti pohjustettu kertomalla alueen ihmisiin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista. Kuolleiden siviilien kuvia täynnä oleva propaganda luo pohjaa R2P-periaatteen (velvollisuus suojella) valjastamiseen hyökkäyksen syyksi. Länsivallat käyttivät tätä syynä Serbian pommituksiin ja Kosovon valtaukseen. Venäläisestä näkökulmasta, propagandan vahvasti avustamana, tilanne on Donetskissa nyt samanlainen.
Vaikka Venäjä jo siis nyt käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan omien kansalaistensa johdossa olevien joukkojen avulla, on kaksipäisen kotkan rajanylitys äärimmäisen iso asia. Sen suuruus syntyy nimenomaan muun maailman suhteessa sotaan. Luontaisen hajanaisuuden ja siihen aktiivisesti pyrkivien Venäjän toimien heikentämä EU joutuu sellaisen paineen alla ottamaan ryhdikkäämpiä kantoja.
Eurooppalaisissa laatulehdissä julkaistu päätoimittajien vetoomus Putinin pysäyttämiseksi kertoo sotilaallisen tilanteen muutoksen ohella toisesta isosta narratiivin muutoksesta liittyen Ukrainan kriisiin. Ymmärrys ja kärsivällisyys on pikkuhiljaa loppumassa ja yhä kovemmat äänet vaativat kovan laittamista kovaa vastaan. Näin tulkinta Putinin halusta ja kyvystä laajentaa valtapiiriään häikäilemättä on muuttumassa yhä yleisemmäksi ja voimakkaammaksi.
Ylipäätään käydyssä keskustelussa Putin on hahmona yhä usemmin nousemassa aggression ja uhan symboliksi. Vertailut Hitleriin ja 30-lukuun ovat jo kovin tavallisia. Näiden vertausten takana on aina samalla aukikirjoittamattomana vaatimus, että Putinista on päästävä eroon. Kukaan ei ajattele Hitlerin kanssa sovittavan. Tämä on merkittävä muutos ilmapiirissä, joka väkisinkin tulee kiristämään tilannetta. Jos Venäjä hyökkää joukoillaan Ukrainaan, tämä narratiivi saa entistä enemmän ilmaa siipinesä alle. Uhka omalle olemassaololle on se tarina, jota Putin on takonut Venäjän kansan päähän ja nyt ilmapiirin muutos tekee siitä tavallaan totta. Vaikka se kohdistuu nimenomaan Putiniin, on hänen kansansuosionsa sitä luokkaa, että häneen kohdistuvan uhan ottaa suurin osa kansalaisista kansallisena asiana.
Vaikka on olemassa myös maltillisempia äänenpainoja, jopa Venäjällä. Malitillisuudella en nyt tarkoita mistralisteja, poliitikkoja ja elinkeinoelämän edustajia, joille kaupan jatkuminen on kaikkein tärkeintä. Syksyllä tullaan meillä näkemään mielenkiintoinen tilanne, kun Suomen hallituksen pitäisi ottaa kantaan venäläisen ydinase- ja ydinvoimajätin Rosatomin mahdollistamaan Pyhäjoen ydinvoimalaan. Siinä on kyse puhtaasta esimerkistä Venäjän ulkopolitiikan aktiivisesta otteesta maan yritysten bisnespyrinnöissä. Jos länsimaissa yritykset menevät sinne, missä on voittoja saatavilla parhaiten, lasketaan Venäjällä usein voitoiksi myös poliittisen vaikutusvallan synnyttäminen, ei pelkkä kate.
Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että Ukrainan kriisissä on edessä jälleen yksi kulminaatiopiste. Kremlin toiminta on ollut tähänkin asti niin arvaamatonta ja häikäilemätöntä, että en uskalla yhtään arvioida tai edes arvailla, mitä on tapahtumassa. Sen arvaan, että suuret käänteet tapahtuvat viikonlopun aikana, sillä lännen poliittinen toimintakyky on silloin aina alempana, kun koneistot ovat viikonlopun vietossa.
Nykyisessä tilanteessa Putinilla on nähdäkseni neljä vaihtoehtoa, jotka eivät sisällä suoraa tappion myöntämistä ja Itä-Ukrainan kapinallisten hylkäämistä:
VastaaPoista1) Itä-Ukrainan kapinallisten kyky tavanomaiseen sotatoimiin tuhoutuu Ukrainan armeijan toiminnan seurauksena, mutta kapinalliset perustavat sissiliikkeen, joka jatkaa kriisin ylläpitoa epäsymmetrisellä sodankäynnillä eli sissitoiminnalla ja terrorismilla.
2) Venäjä lähettää enemmän tai vähemmän avoimesti kapinallisten tueksi merkittävän määrän "vapaaehtoisia". Tämä tarkoittaisi useita tuhansia sotilaita, joista kaikki eivät mitenkään voisi olla ns. erikoisjoukkotaistelijoita. Operaatiota olisi mahdoton salata, mutta se ei olisi vielä aivan selvä sotatoimi.
3) Venäjä puuttuu avoimesti tilanteeseen varsinaisen armeijan joukoilla nykyisin taistelujen piirissä olevalla alueella. Kyseessä olisi sotatoimi ja länsimaiden reaktiot sen mukaisia.
4) Venäjä käyttää hyväkseen länsimaiden verrattain matalaa valmiustilaa (verrattuna siihen, mikä vallitsisi vaihtoehdon 3 toteuttamisen jälkeen) ja varmistaa oikean sivustansa miehittämällä esim. Gotlannin ja Narvan. Tämän jälkeen mahdollinen sopimus sisältäisi venäläisenä "myönnytyksenä" joukkojen vetämisen pois Unionin alueelta.
Itse pitäisin vaihtoehtoa 1 toivottavimpana, sillä se johtaa ainoastaan pitkäaikaiseen terrorismikonfliktiin Pohjois-Irlannin tyyliin. Ongelmana Venäjän kannalta on kuitenkin se, ettei ratkaisu ole kestävä. Kapinallisten tuki väestön keskuudessa on niin heikkoa, etteivät he saa sissisotaan tarvittavaa, sissiliikettä aktiivisesti tukevaa kymmenen - viidentoista prosentin väestöosuutta taakseen. Terroristiliike on siis tuhoon tuomittu, vaikka Venäjä tukisikin sitä. Sen sijaan vaihtoehto 1 tarjoaisi Putinille jossain määrin kasvot säilyttävän reitin ulos kriisistä.
Vaihtoehto 2 ei ole nähdäkseni todennäköinen, sillä venäläiset tietävät jo kokemuksesta, ettei ulkopuolelta tuotetuilla "vapaaehtoisilla" voida pitää kapinallistasavaltoja hengissä.
Vaihtoehto 3 on se, jonka toteuttamisesta esität pelkosi. Minustakin se on aika todennäköinen.
Jos venäläiset päätyisivät avoimen sodan sisältävään vaihtoehtoon, on vaihtoehto 4, joka sisältäisi sivustaa varmistavan hyökkäyksen, valitettavan todennäköinen. Tällainen hyökkäys olisi parhaiden venäläisen sotataidon perinteiden mukainen: Marsalkka Žukovin Mars- ja Uranus-sotatoimet talvella 1943 (Stalingradin motitus sekä Pietarin edustan epäonnistunut isku Saksan pohjoista armeijaryhmää vastaan) edustivat juuri samanlaista kahdella rintamalla toteutettua strategisen tason hyökkäystä. Lähempänä nykyaikaa Venäjä sovelsi samaa kahden rintaman operaatiota Georgiassa vuonna 2008, jossa pääsuunnan lisäksi tehtiin voimakas isku Abhasian kautta. Lisäksi on selvää, että kriisin lopettava aselepo olisi vaihtoehdossa 4 Venäjän kannalta parempi kuin vaihtoehdossa 3, jos Venäjä voisi välttää suursodan syttymisen.
Ongelmana on se, että mikäli vaihtoehto 4 epäonnistuisi ja hyökkäys Itämeren - Valko-Venäjän suunnassa kokisi pahoja vastaiskuja, eivät venäläiset voisi kasvojaan menettämättä peräytyä ja seuraava eskalaatioporras olisikin jo taktisen ydinaseen käyttö.
Oli miten oli, olen samaa mieltä kanssasi. Pahalta näyttää. Rauhaa, kiitos!
Nelosvaihtoehto tarkoittaisi myös sitä, että Suomen etelärannikko joutuisi samantien sotatoimien kohteeksi. Täältähän Natojoukot hyökkäisivät kohti Narvaa tai Gotlantia. Tietäen tämän Venäjä luonnollisestikin tuhoaisi etukäteen kaikki satamat ja muut liikenneyhteydet.
VastaaPoistaÄä, miksi ihmeessä NATO roudaisi kalustonsa tänne operoidakseen Gotlannissa?
VastaaPoistaNarva nyt kävisi enemmin laatuun vaikkakin NATON täysjäseniä on siinä ihan vieressä joiden kautta operointi olisi loogisempaa.
Toki jos Venäjä miehittäisi Narvan niin sen intresseissä voisi olla Suomenlahden satamat yhtä lailla.
Se mikä kiinnostais, ois kerrankin nähdä jotain todisteita näistä jatkuvasti rajan yli tulevista tuhansista miehistä ja tankeista... olen yrittänyt etsiä, enkä ole löytänyt yhtään mitään.
VastaaPoistaJatkuvasit lisääntyviä tykistökeskityksiä? Siihen sitten todisteeksi jenkkiläisen firman satelliittikuvat jonkunlaisista rakettipatteristoista. Isoja, monia tonneja painavia rekkoja keskellä peltoa... eikä minkäänlaisia renkaajälkiä. Ukrainan puolella niistä muuten jäi renkaanjäljet, ehkä ukrainan pellot ovat pehmeempiä?
Jos ne kerran voi antaa tälläisiä kuvia, niin miksi ei niitä joissa nämä jatkuvat sotakalustovirrat näkyisivät? En ymmärrä.