sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Puolustuspoliittinen puhe kovenee


Reserviläisliitot kokoontuivat Oulussa ja näinkin hakivat linjoja syvenevälle yhteistyölle. Perjantaina julkistettiin myös liittojen yhteinen puolustuspoliittinen julkilausuma, jossa ilmaistiin huoli Puolustusvoimien rahojen riittävyydestä. Huolen yhtälöhän on täysin oikein laskettu. Meillä on Puolustusvoimat, joilla kohta ei ole rahaa suorittaa sille laissa määriteltyjä tehtäviä. On siis joko annettava lisää rahaa tai muutettava tehtäviä. Kumpaankaan ei juuri nyt ole halua ja tässä sitä onkin eduskunnan asiaa valmistelevalla työryhmällä tekemistä.

Julkilausuma vaatii myös näin: "Toimivan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusasioista tulee vallita mahdollisimman pitkälle menevä, kansallinen yksimielisyys. Myös puolustusvoimien toiminnan tulee nauttia laajasti suomalaisten luottamusta." Kun liitot siihen perään ottavat erittäin ehdottomalla sävyllä kantoja asioihin, niin ei voi välttyä ajatukselta, että itse asiassa kannanotossa vaaditaan kaikkia olemaan samaa mieltä heidän kanssaan. Ottamatta lainkaan kantaa kannanoton sisältöön, niin tällainen ehdottomuus muistuttaa asenteeltaan käskyä asetella pyöreitä kiviä polkujen varsille. Sävyssä kummittelee taustalla sotilaallinen kuri, mutta kun lainehtiva kansalaiskeskustelu demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa on ihan toisenlainen asia. Sitä paitsi vaikka kuinka tuntisi olevansa oikeassa, niin ainoan oikean totuuden omistajiksi julistautuminen on pidemmän päälle erinomaisen huono tapa edistää asiaansa. Kiihkoilu kääntyy itseään vastaan.

Tavallaan tästä asetelmasta syntyy myös mielleyhtymä Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan, jossa Kansallinen kivääriliitto NRA ajaa mahdollisimman suurta vapautta aseiden ostamiseen ja kantamiseen kovilla otteilla. Järjestöllä on tapana antaa luottamustehtävissä toimineille arvosana (0-100%) sen mukaan miten ko. henkilö on äänestänyt heidän kantojensa mukaisesti. Mitä korkeampi luku, sitä vahvempi suositus jäsenistölle äänestää tätä ehdokasta ja toisinpäin.

Saa nähdä onko tulevaisuudessa luvassa reserviläisliittojen arvioita esim. kansanedustajien äänestyskäyttäytymisestä sen suhteen miten se palvelee reserviläisliittojen näkemystä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Toki tällaiseen toimintaan on vielä pitkä matka ja parlamentaarinen, tiukasti hallitusohjelmaan sidottu politiikantekotapa onneksi myös ehkäisee tällaista. Myös Puolustusvoimien nivoutuminen vapaaehtoisen maanpuolustustyön ja erityisesti maanpuolustuskurssien kautta yhteiskunnallisen päätöksenteon eliittiin, on tehnyt ainakin tähän asti julkisista kovista puheista tarpeettomia. Mutta mitä tiukempaa vastakkainasettelua on luvassa, sitä tiukemmaksi muodostuvat varmasti myös sanavalinnat ja edunvalvonnan keinot. Ei ainakaan kellään suurten kaupunkien ulkopuolisen porvarillisen puolueen poliitikon ole varaa saada maanpuolustusvastaista leimaa.

Silmiinpistävää julkilausumassa on myös kansainvälisen näkökulman lähes totaalinen puute. Kahdessa kohtaa edes vihjataan ulkopuolisen maailman merkitykseen puolustuspolitiikassa. Ensin puolustetaan yleistä asevelvollisuutta suorastaan uhkauksenomaisesti: "Siirtyminen vapaaehtoiseen asepalvelukseen tai ammattiarmeijaan edellyttäisi käytännössä luopumista itsenäisestä puolustuksesta." Hieman kierrellenhän tuossa uhkaillaan NATO-jäsenyydellä tai jopa Venäjän valtapolitiikan alle joutumisella, jos yleinen asevelvollisuus hylätään. Toisessa kohdassa määritellään rahankäyttöä: "Mahdollisissa ongelmatilanteissa rahoitus on ensisijaisesti suunnattava kotimaan puolustukseen liittyviin järjestelyihin." Eli kansainväliset harjoitukset ja kriisinhallinta olisivat toisarvoisia verrattuna kertausharjoituksiin. Ottaen huomioon jäsenyytemme Euroopan unionissa ja siellä käynnissä olevan keskustelun yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, olisi voinut kuvitella sen edes maininnan arvoiseksi. Mutta veikkaisin niin, että mielipiteet EU:sta ylipäätään menivät niin ristiin, että se katsottiin parhaaksi jättää pois kannanotosta.

Reserviläisliitot ottavat kantaa myös siviilipalvelukseen: "Samalla siviilipalvelusta tulee kehittää niin, että myös se palvelee puolustus- ja turvallisuuspolitiikkamme tavoitteita." Tämä vaatimus on siinä mielessä ongelmallinen, että siviilipalvelukseen hakeutuvista monilla on vakaumus, joka tällaisen kytköksen voimistuessa johtaisi heidät totaalikieltätyjinä vankilaan. Mikäli on tarvetta kouluttaa maanpuolustuksellisiin siviilitehtäviin väkeä, kuten minun mielestäni on, niin se on tehtävä omanlaisena kokonaisuutenaan. Siviilipalvelus on minusta tarpeellinen väylä suorittaa velvollisuutensa pasifistisen vakaumuksen mukaisesti. Sivillipalvelukeskuksen resurssit ovat myös rajalliset ja kuten missä tahansa kehittämistyössä, olisi siihen tuloksia toivottaessa myös laitettava paukkuja.

Tässä maassa ja maailmassa on rauhaa rakennettavana niin monissa paikoissa, että siviilipalveluksesta olisi mahdollista kehittää aito väkivallattomuutta edistävä rauhanpalvelu. Nythän siinä on tästä näkökannasta katsottuna palveluspaikkojen määrän ja laadun suhteen toivomisen varaa. Siviilipalveluksen pituus puolestaan edustaa enemmänkin rangaistusmentaliteettia. Siviilipalveluksen suorittaminen ulkomailla tulisi myös sallia, sillä keskinäisriippuvaisessa maailmassa rauhan ja vakauden rakentaminen mihin tahansa maailman kolkkaan on myös meidän etumme. Aseeton rauhanturvaaminen on yksi vakavasti otettava tapa edistää vakautta ja turvallisuutta. Olemme oikeutetusti ylpeitä sotilaistamme, jotka turvaavat rauhaa, mutta kyllä monista hipeistämmekin maailmanrauhan sankareiksi olisi.

Kansalaispalvelu puolestaan olisi sitten kiinteä osa maanpuolustuksellista systeemiä. Arvauksenomaisesti veikkaisin, että sekä siviili- että varusmiespalveluksen suorittajista (ja ehkä niistä pois luistavistakin) jonkinlainen osa haluaisi ennemmin suorittaa kansalaispalvelun. Tämä on tietysti Puolustusvoimien kannalta huono asia, sillä se supistaisi merkittävästikin sitä osaa ikäluokasta, josta PV nyt pääsee valitsemaan asepalveluksen suorittajat ja palveluksen aikana johtamis- ja erityistehtäviin koulutettavat. Mutta silti uskon, että pidemmällä tähtäimellä Suomen turvallisuudesta pystytään huolehtimaan paremmin, jos perustuslain määrittelemä velvollisuus maanpuolustukseen voidaan yhdistää luontevasti muuhunkin kuin asepalvelukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti