Edelleenkään ei ole oikeastaan mitään kummempia etukäteistietoja Kultarannan keskusteluista liikkunut. Twitterissä on Turponarkkien toimesta väännetty tapahtuman hashtagiksi #turpokäräjät ja asiaa on tiedusteltu myös Tasavallan presidentin kanslialta samaisessa välineessä. Mitään kommenttia ei ole tullut, joten eiköhän se tuohon asetu.
Jotain peliennakkoja on toki mahdollista pyöritellä. Yksi mielenkiinnon kohde on se, kuka itse asiassa on Suomen ulkoministeri keskusteluissa. SDP:n ministerikierrätys tapahtuu "ennen lomia" ja huomisestakin on huhuiltu. Tuomiojalle on vaikeaa löytää uskottavaa korvaajaa hänen pitkän kokemuksensa ja laajan tietämyksensä takia. Mutta JOS Tuomioja saa lähteä kiertoon, ovat Turpokäräjät uudelle ulkoministerille vähän turhan pian. Turvaneuvostohaku, hapuilu Bäckmanin luomien tilanteiden hoitamisessa ja Jemen-tapauksen epäonnistunut tiedottaminen kertovat kaikki siitä, että ulkoasiainhallintoa oli syytä rukata uudenlaisen maailman mukaiseen uskoon. Toki luulisi, että Urpilaisella on uudelle ulkoministerille tehtävänanto valmiina, oli se sitten passiivisuuteen tai aktiivisuuteen painottuvaa. Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin ehdotus läppärisuurlähettiläistä on minusta ehdottomasti tutkimisen arvoinen ja muitakin uusia toimintatapoja pitäisi tutkia.
Toinen mahdollisesti mielenkiintoa tapahtumaan tuova henkilö on Puolustusministeriön viestintäjohtaja Jyrki Iivonen, joka jää tulevana syksynä eläkkeelle. Hänellä on valtavasti tietoa ja paljon näkemyksiä, mutta ammattitaitoisena taustavaikuttajana hänen julkiset puheenvuoronsa ovat olleet harvassa. Nyt olisi tilaisuus päästellä hyvässä seurassa näkemykset esiin, koko vaikuttavan työuran jalustalta. Eläkeläisenä on toki suurempi sananvapaus, mutta silloin on sanomisen painoarvokin pienempi.
Saa nähdä tulee Turpokäräjistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan hattujen ja myssyjen taistelutanner. Ulkoasianvaliokunnan lausunto keskinäisriippuvaisen maailman häivyttämästä puolueettomuudesta (hatut) on herättänyt paljon närää (myssyt). Tämän päivän Savon Sanomissa Keijo Korhonen lataa syvältä 70-luvulta näkemyksiään Suomen tilanteesta. Hän ehdottaa meille Norjan ja Sveitsin tietä. Tosin se tie on ainakin minusta melkoinen kinttupolku ilman isoja öljyvaroja tai vuorten suojaamaa valtavaa pankkisektoria. Toinen myssy on ollut valtiosihteeri Risto Volanen, joka on ollut aktiivnen yhteiskunnallinen keskustelija eläkepäivillään. Hänen bloginsa on keskittynyt turpo-asioihin.
Minulle itselleni on välillä vaikeaa erottaa näiden vanhempien keskustelijoiden puheenvuoroista, mikä siellä on ajan ja iän kerryttämää arvokasta ymmärrystä ja mikä ihan silkkaa ajasta jälkeen jäämistä. Kiista siitä, miten meidän tulisi arvioida Venäjää ja sen olemusta on yksi suuri jakolinja hattujen ja myssyjen välillä. Tai itse asiassa kyse on enemmän koko maailmanpolitiikan tulkinnasta. Myssyt painottavat itsenäisyyttä ja omavoimaisuutta, hatut taas ovat valmiita sitoutumaan erilaisiin rakenteisiin, jotka tämän maailman valtioita yhdistävät. Kumpikin puoli katsoo linjansa olevan reaalipolitiikkaa. Tämä jakolinja pitää ottaa huomioon Turpokäräjillä ja toivon todellakin, että siellä esitetään hyviä argementtejä kummankin linjan puolesta. Kun se oikea, mahdollinen kansakunnan linja sisältää varmasti elementtejä sekä hatuilta että myssyiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti